Tiedän nyt, sun on parempi näin. 
Kivut, tuskat takanapäin. 

Ansaitset unen rauhaisan ja 
kiitoksen kaikkein kauneimman.

Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää, 
ne on rakkautta ja ikävää.



Niin vaikeni ääni tassujen, 
sammui liekki suuren sydämen. 
Jätti surun suuren, aivan valtavan, 
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. 
Ei enää virkaa talutushihnalla, 
ei lämmittäjää kylmillä varpailla. 

Poissa katse tummien silmien, 
ja se hyminä tyytyväisyyden, sitä enää kuule en.