Asuin Luken kanssa ensimmäiset reilu puoli vuotta Vantaalla saatuani töitä. Alussa asuimme alivuokralaisena ja Lukella toimi
silloin "isoveikkana" nahkacollie Bart(Sharleis Busy Bard). Bart mm. opetti Lukelle että keppi on kaikki kaikessa ja sen Luke
kyllä oppikin kantapään kautta, sillä viimeisille päivilleen asti Lukelle maailman paras asia oli keppi!! ;)
Käytettävissä oli "vuokranantajien" järkkäri ja osan kuvista on myös ottanut Tuuli Pikkarainen, iso kiitos!
Vettä satoi kaatamalla, vaan ulkona on käytävä, oli sää mikä hyvänsä...
...vaava pääsi viltin sisään lämmittelemään. :)
Voiko enään olla suloisempaa?!
Noutajako tämä olikin?? ;)
Lenkillä tuli vastaan hieman isompi kaveri.
Vauva seikkailee, tällä kertaa liukumäellä. :)
Kaivuupuuhissa
Luke käppäili lähelleni tietokonehuoneeseen ja kävi maate; kyseinen huone oli kielletty koirilta.
Sanoin Lukelle rauhalliseen ääneen "mene pois", tietäen ettei pieni vielä tiennyt käskyn tarkoitusta,
jotenka olin jo nousemassa tuolilta ja menossa näyttämään pojalle mitä se tarkoitti, mutten ehtinyt
tuoliltakaan nousta kun Luke nousi ja tallusti oven toiselle puolelle jääden rajalle makaamaan!
Kuinka se pystyi siihen, 10vk pentu joka ei ikinä ollut kuullut tuota käskyä?!! Olen aivan äimänä yhä edelleen!! :o
Oli pakko ottaa kuvatodiste, juuri tuohon se siis tallusti aivan omatoimisesti. :)
Tämä oli meidän harrastus Luken kanssa isompanakin;
juosta ylös alas noita "mäkiä" alikulkukäytävien alla. :)
On se nätti vaava, pieni mutakuono. :)